Korona-arkea lapsiperheessä. Kotona neljä lasta (3,8,11,13v.) ja etäopiskeleva äiti. Isä käy töissä linja-autonkuljettajana. Lähtöhali.



Viikko 1.
Lähdin mukaan Poikkeustila 2020 -kuvausprojektiin. Kuvaan lapsiperheen arkea poikkeustilan aikaan. Ensimmäisellä viikolla puolisoni kävi vielä työssään linja-auton kuljettajana. Minä yritin asettautua uuteen arkeen, jossa opiskelen etänä Tampereen yliopistossa ja kotona etäkoulua aloittelevat kolme koululaista ja päälimmäisenä häärää kolmevuotias päiväkotilainen.
Viikko oli asettautumista. Tunsin suuttumusta ja hetkellistä raivoakin.
Viikko 2.
Yritän asettautua uuteen arkeen. Yhdellä lapsistamme on sairaalaviikko ja puolisoni käy tähän tietoon viimeistä viikkoa töissä ennen kuin pakkoloma tulee päälle. Jumppapallot ovat entistäkin suositumpia.
Viikko 3.
Puolison pakkoloma alkaa ja käynnistyy hullu koronaremppa. Remontointiin purkautuu tilanteesta syntynyttä turhaumaa. Arjen kaaokseen tulee ainakin jotakin järkeä. Tämä on purettava, vietävä kaatopaikalle, tuo kohta vaatii pakkelia, tuo maalia ja tuon voi jo tapetoida.
Viikko 4.
Feikkisitruuna maassa. Tästä ei saa limonaadia ei sitten millään. Oli pääsiäinen. Satoi räntää. Juhlittiin tulppaaneilla ja suklaamunilla. Koronaremppa jatkui. Apatia on vallitseva olotila.